Tekstin editointi on kuin taikasauva: se taikoo hyvästä tekstistä loisteliaan. Tekstin editoijat tietävät oikeat loitsut, joilla herättää teksti kuin teksti henkiin. Editointi tarkoittaa eri asiaa kuin pelkkä oikoluku – mitä kaikkea muokkaus pitää sisällään?
Tekstin editointi on minulle hyvinkin tuttua puuhaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Yrittäjänä tarjoan oikolukua ja tekstin muokkausta ja kotosalla viilaan omia kirjojani useita kertoja viikossa. Luova kirjoittaminen on minulle rakas harrastus. Se kehittää minua paitsi kirjoittajana myös tekstin editoijana.
Monelle oikoluku on tutumpaa kuin tekstin editointi, mahdollisesti sinullekin. Oikoluvussa kielenhuoltaja perkaa tekstin läpi ja korjaa kaikki oikeinkirjoitusvirheet. Oikoluku on todella merkittävä osa kirjoitustyötä. Mutta väitän, että editointi on merkittävin osa.
Kokemukseni mukaan tekstin editointi on aliarvostettua. Se näkyy esimerkiksi siinä, että monet artikkelit käyvät kyllä oikolukumankelin läpi, mutta kokonaisvaltaisempi tekstin muokkaus jätetään väliin. Editoinnin puutteen huomaa tekstistä: teksti ei harmillisesti ole niin ytimekäs, kiinnostava ja mukaansatempaava kuin se voisi olla. Huolella editoitu teksti tekee oikeasti taikoja.
Mitä tekstin editointi tarkoittaa?
Tekstin editointi tai muokkaus on pikkutarkkaa työtä. Siinä editoija viimeistelee tekstisi niin hyvin kuin taitaa. Editoinnin tavoitteena on, että kirjoituksestasi kehkeytyy mahdollisimman selkeä, kiinnostava ja kohderyhmää puhutteleva kokonaisuus. Editointia voi tehdä kevyesti tai vähän "raskaammin" eli joskus riittää hennompi tekstin editointi, kun taas joskus tekstin mylläys tapahtuu niin että pölisee! Asiakkaana sinun toiveesi ratkaisee.
Voit ajatella tekstin editointia remonttia kaipaavana talona: siinä missä oikoluku on kevyttä pintaremonttia kuten yksittäisten kolhujen ja ruuvin reikien paikkailua, editointi käy talon läpi lattiasta kattoon.
Tekstin editoimisen merkitys on suuri silloin, kun alkuperäisen tekstin ovat koostaneet useat eri kirjoittajat. Omalla työpöydällänikin lymyilee verrattain usein oppaita ja julkaisuja, joiden kirjoittamiseen on osallistunut useita kirjoittajia. Tällöin tekstin editoijana tehtäväni on niin ikään yhtenäistää kirjoitukset eheäksi kokonaisuudeksi.
Mutta mitä kaikkea "remontti" pitää sisällään, jotta tekstistä rakentuu eläväinen, kirkas ja yhtenäinen? Paneudutaan kaikkiin osatekijöihin seuraavaksi.
Kaipaatko tekstin editointia tai oikolukua? Ole minuun yhteydessä esimerkiksi viestillä, chatissa tai puhelimitse, niin jutellaan lisää.
Oikeinkirjoitus
Tekstin editointiin sisältyy aina oikoluku eli oikeinkirjoituksen tarkistus. Voi melkein sanoa, että vaikka kirjoittaja olisi kuinka taitava, jokaisesta vähänkin pitemmästä tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä.
Tavallisimpia kirjoitusvirheitä:
Pilkkuvirheet. Pilkut ovat väärissä paikoissa tai niitä puuttuu tekstistä.
Viivojen käyttö. Liian lyhyt viiva, liian pitkä viiva, viiva väärässä paikassa.
Yhdyssanavirheet. Sanat on kirjoitettu erilleen, kun niiden pitäisi olla yhdessä tai päinvastoin.
Näppäilymokat. Sanat on kirjoitettu väärin, kirjaimia puuttuu sanasta tai niitä on liikaa.
Relatiivipronominit. Virheet joka/mikä-pronominien käytössä.
Luetelmat. Luetelma on rakennettu väärin. Pisteitä puuttuu, alkukirjaimet ovat vinksinvonksin.
💡Kun päätät investoida oikolukuun tai tekstin editointiin, kerro kumpaa toivot: pelkkää oikeinkirjoituksen tsekkausta ja kielenhuoltoa, vai laajempaa editointia. Kysy oikolukijan/editoijan näkemystä siitä, kumpi palvelu sinun tekstillesi sopisi parhaiten. Autan mielelläni!
Toiston karsiminen
Toistoa on monenmoista. Erilaiset sanat saattavat toistua häiritsevän usein tai tismalleen sama asia kerrotaan tekstissä uudelleen mutta eri sanakääntein. Varsin monet kirjoittajat sortuvat toistoon.
Yksittäisten sanojen toistoa on onneksi helppo karsia synonyymien avulla. Jos esimerkiksi sana tärkeä toistuu jatkuvasti, voit korvata sen aika ajoin vaikka termeillä merkittävä, huomattava, merkityksellinen tai olennainen.
Jos taas erisnimi pilkahtelee tekstissä liian monta kertaa, korvaa se välillä hän-pronominilla. Eli kun kerrot Liisa-nimisestä naisesta, voit välttää Liisa-nimen toistamista vaihtamalla sen paikalle hän-pronominin, jolloin teksti saa vaihtelua.
Samaa asiaa toistavat virkkeet voit puolestaan pyyhkiä surutta pois tekstistä, jos ne eivät tarjoa lukijalle mitään uutta tietoa. Loppuviimein tarkoituksena on tiivistää ja napakoittaa tekstiä, jolloin kaikenlainen turha toisto vain hankaloittaa lukemista ja sekoittaa lukijan ajatuksia.
💡Toisto on yleinen tyylikeino ja sen taidokas käyttö voi siten olla hyvinkin perusteltua.
Voit ajatella tekstin editointia remonttia kaipaavana talona: oikoluku on lähinnä kevyttä pintaremonttia kuten yksittäisten kolhujen ja ruuvin reikien paikkailua, kun taas editointi myllää talon lattiasta kattoon.
Lauserakenteet
Toimivat lauserakenteet helpottavat tekstin lukemista. Editointiin kuuluukin olennaisesti myös niiden tarkasteleminen.
Editoidessani tekstiä muutan lauserakennetta vain silloin, kun se on tarpeen. Toisinaan erilainen ja jopa erikoinenkin sanajärjestys nimittäin virkistää kivasti tekstiä, jolloin sitä ei ole tarpeen muuttaa. Kirjoittajan oma tyyli saa ja pitääkin näkyä.
Lauserakenteisiin lukeutuvat myös virkkeiden pituudet. Suosi mieluummin lyhyempiä virkkeitä, sillä niitä on vaivattomampi lukea. Hoksaa kuitenkin, että toistuvat lyhyet virkkeet eivät toimi, sillä tekstin rytmi kärsii ja muuttuu äkkiä töksähteleväksi.
Oikolukijana ja tekstin editoijana törmään hyvin usein myös lauseenvastikkeiden liialliseen käyttöön. Lauseenvastikkeet hankaloittavat lukemista ja tekevät tekstistä raskaan. Seuraavassa on yksi esimerkki lauseenvastikkeesta:
Ei näin: Useat oikolukijat oikovat lauseenvastikkeita tehdäkseen tekstistä helppolukuisemman.
Vaan näin: Useat oikolukijat oikovat lauseenvastikkeita, jotta tekstistä tulee helppolukuisempi.
Huomaatko eron?
Passiivi
Joudun verrattain usein puuttumaan passiiviin, kun teen asiakkailleni tekstin muokkausta, sillä passiivin käyttö on kovin yleistä. Oikoluvussa en ota passiiviin kantaa, sillä se ei sisälly oikeinkirjoituksen tarkistukseen. Passiivi ei siis ole varsinaisesti "virhe".
Passiivi on siitä pulmallinen asia, että se ei kerro, kuka on tekijä. Ja kun tekijää ei ole tiedossa, tekstistä kehkeytyy vaikealukuinen ja etäännyttävä. Seuraavassa on yksi esimerkki passiivin käytöstä:
Ei näin: Tekstiä aiotaan korjata monella tapaa.
Kuka aikoo korjata?
Vaan näin: Oikolukija aikoo korjata tekstiä monella tapaa.
Ah, oikolukija siis!
💡 Passiivin suhteen kannattaa kuitenkin olla armollinen. Jos ripottelet sitä teksteihisi maltillisesti, sen käyttö voi olla perusteltua. Itsekin hyödynnän passiivia melko usein kirjoituksissani, mutta kiinnitän huomiota siihen, että sitä ei ole liikaa ja että sen käyttö ei hankaloita tekstin ymmärtämistä.
Tekstin rakenne
Iso merkityksensä on myös tekstin rakenteella. Eritoten verkkoteksteissä rakenteella ja silmäiltävyydellä on paljon painoarvoa; moni lukee tekstejä nykyään puhelimelta tai tabletilta, jolloin rakenteen täytyy olla ilmava. Ylipitkät kappaleet ja väliotsikoiden puute puuduttavat nopeasti.
Tekstin editointiin kuuluukin olennaisesti kappaleiden pilkkominen lyhyemmiksi. Jo ala-asteella äidinkielenopettajani teroitti: ”Uusi asia alkaa aina uudesta kappaleesta.” Samalla ohjeella on menty näihin päiviin saakka. Kappaleet voivat olla varsin lyhyitä, jopa yhden tai kahden lauseen mittaisia, etenkin silloin kun kyseessä on verkkoteksti.
Väliotsikot unohtuvat yllättävän usein varsinkin asiateksteistä, jolloin kirjoitus on yhtä pitkää pötköä. Tekstiä kannattaa jäsennellä lyhyempiin osiin väliotsikoilla aina kun mahdollista.
Tekstin rakennetta voi niin ikään keventää listoillakin. Listoja kaipaavat erityisesti digitaalisia sisältöjä ja verkkotekstejä lukevat ihmiset. Erilaiset peräkkäin kirjoitetut luetelmat kannattaakin muokata listoiksi, jos se vain muutoin passaa tekstin tyyliin. Mutta varo, että et käytä listoja liikaa, jottei tekstisi muutu "kauppalapuksi".
Omalle tekstille sokeutuu herkästi, jolloin ulkopuolinen editoija osaa bongata, mikä tekstissä on turhaa ja mikä timanttia.
Rytmi
Muistatko kun viimeksi luit mukaansatempaavaa kirjaa tai lehtijuttua? Todennäköisesti sinua ilahduttaneen tekstin kirjoittaja oli rytmin mestari. Hän osasi käyttää taidokkaasti niin lyhyitä kuin pitkiä virkkeitä, sidossanoja, toistoa sekä dialogia. Rytmi luo kirjoitukseen jännitettä tai toisaalta purkaa sitä. Myös sillä, mitä jää rivien väliin, on merkitystä.
Kuvittele, että olet auditoriossa kuuntelemassa luentoa. Luennoitsija puhuu harmaalla monotonisella äänellä, äänenpaino ei juuri muutu suuntaan tai toiseen. Kuvittele sitten toinen luennoitsija joka eläytyy luentoonsa: hän pitää pitkiä taukoja, ilmehtii, korottaa ääntään, kiihdyttää puhetta, esittää yleisölle ajatuksia herättäviä välikysymyksiä ja huokaiseekin välillä. Kummalla luennolla mieluummin istuisit?
Jos tekstin rytmi pysyy pitkään samana, lukeminen on yhtä puuduttavaa kuin auditoriossa luentoa pitävän monotonisen luennoitsijan kuunteleminen. Jos taas tekstin rytmissä on antoisaa vaihtelua, teksti tempaisee varmemmin mukaansa, eikä esimerkiksi kirjaa halua laskea käsistään.
Synonyymit
Henkilökohtaisesti rakastan, kun kirjoittaja käyttää tekstissä synonyymejä rikkaalla tavalla. Ne tekevät lukuelämyksestä värikkäämmän.
Synonyymi tarkoittaa sanoja, joilla on samankaltainen merkitys. Sanoin 'samankaltainen', koska harva synonyymi tarkoittaa tismalleen samaa asiaa kuin alkuperäinen sana. Mutta pienillä merkityseroilla ei liioin ole vaikutusta tekstin kannalta, joten voit käyttää samankaltaisia sanoja huoletta.
Joillakin synonyymeillä on kuitenkin selkeämpi merkitysero. Esimerkiksi juosta-sanan ja kirmata-sanan ero on selkeä: kirmaaminen viittaa iloiseen pelmahteluun kukkaniityllä, kun taas juokseminen voi tarkoittaa henkensä edestä juoksemista. Henkensä edestä harvoin kirmataan.
Niin kirjoittajana kuin oikolukijanakin tykkään käyttää synonyymejä. Hyvä keino elävöittää tekstiä on korvata olla-verbiä ilmaisuvoimaisemmilla verbeillä. Olla-verbi itsessään on melko mauton ja hajuton, jolloin sen korvaaminen syventää tekstiä mukavasti. Yleensäkin monipuolinen verbien käyttö tekee tekstistä dynaamisemman.
Katso, että valitset aina tekstin tyyliin sopivan synonyymin. Esimerkiksi rennompiin teksteihin sopivat rennommat sanat. Kovin virallisissa asiateksteissä synonyymien vivahteikas käyttö ei aina ole tarpeen tai suotavaakaan, mutta yleiskielisissä kirjoituksissa synonyymit ovat hyvinkin oiva ratkaisu.
Erilaisia synonyymejä
(Psst! Rullaa taulukkoa sivulle, jos luet blogitekstiä puhelimella.)
Sana | Synonyymi | Synonyymi | Synonyymi | Synonyymi |
Tärkeä | Olennainen | Merkityksellinen | Painava | Merkittävä |
Suuri | Iso | Tavaton | Valtava | Mahdoton |
Koskettava | Puhutteleva | Liikuttava | Vaikuttava | Sydäntä lämmittävä |
Karhu | Otso | Mesikämmen | Kontio | Nalle |
Auto | Kaara | Kottero | Kärry | Kiesi |
Talo | Asumus | Tölli | Tupa | Torppa |
Juosta | Pinkoa | Laukata | Sännätä | Kirmata |
Huomata | Havaita | Hoksata | Äkätä | Tajuta |
Ärähtää | Tokaista | Urahtaa | Tiuskaista | Ärjäistä |
Mies | Sälli | Heppu | Jätkä | Ukko |
💡 Synomyymit haltuun? Esimerkiksi Synonyymit.fi-sivuston sanakirja on mainio apuväline, kun haluat rikastaa tekstiä synonyymeillä.
Muotoilut
Muotoilut ovat hyvä tapa virkistää tekstejä . Muotoiluja ovat niin kursivointi, lihavointi kuin alleviivauskin (jota tosin harvoin käytetään). Lihavointi ja kursivointi ovat molemmat loisteliaita tyylikeinoja, jotka omalta osaltaan helpottavat lukemista – maltillisesti käytettynä.
Jos lihavointia on liikaa, lukija alkaa äkkiä kiinnittää huomiota vain lihavoituihin kohtiin ja hyppii herkästi yli muut kohdat.
Kursiivilla on tavallaan sama vaikutus kuin isoilla kirjaimilla, mutta hienovaraisempi. Kursiivi voi olla liikaa käytettynä kinkkinen: sen tehtävänä on alleviivata ja painottaa sanojen merkitystä, mutta jos käytät sitä löyhästi, lukija voi kokea, että aliarvioit häntä ja hänen ymmärryskykyään. Nykyään näkee tosi paljon vaikkapa blogitekstejä, joissa kursivoidaan lähes joka kappaleesta kokonainen lause. Tällöin kursiivi on eittämättä viuhunut liikaa.
💡 Google ja muut hakukoneet tykkäävät muotoiluista. Voit korostaa muotoiluilla esimerkiksi SEOn kannalta tärkeitä avainsanoja.
Sidosteisuus
Sidosteisuus on aivan olennainen elementti teksteissä. Se on jopa niin olennainen, ettei sitä aina edes huomaa. Mutta sen kyllä huomaa, jos sidosteisuutta puuttuu: lauseet tuntuvat toisistaan irrallisilta ja lukijan on vaikea saada tekstistä otetta.
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helppolukuisen kokonaisuuden.
Puretaanpa asia atomeiksi edellä olevan (tylsähkön) virkkeen avulla.
Viite
Viite tarkoittaa sitä, että lauseessa viitataan samaan asiaan toisella sanalla.
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helppolukuisen kokonaisuuden.
= Esimerkkivirkkeessä sana ”niiden” viittaa edellä mainittuihin kolmeen tekijään, jolloin lauseet sitoutuvat luontevasti toisiinsa.
Sidossanat
Yleisiä sidossanoja ovat erilaiset konjunktiot. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:
että
jotta
koska
kun
jos
vaikka
kuin
kunnes
ennen kuin
jahka
joskin
ikään kuin
aivan kuin
tokko
kunhan
paitsi
tai
taikka
sekä-että
vai
Käytetään jälleen aiempaa esimerkkivirkettä:
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helppolukuiset kokonaisuuden.
= Että-konjunktio kiinnittää virkkeet toisiinsa.
Muut ilmaukset
Myös erilaiset ilmaukset lisäävät tekstin sidosteisuutta. Alla on lueteltu vain murto-osa erilaisista sidosteisuutta lisäävistä ilmauksista:
yhtä lailla
niin ikään
toisin sanoen
kun taas
tosin
sen tähden
niinpä
näin ollen
jolloin
sanalla sanoen
kuten
ennen kuin
ajan mittaan
toistaiseksi
lopulta
Tutkaillaan vielä kerran sama virke läpi. Syvimmät pahoitteluni supertylsän virkkeen jankkaamisesta. Itseänikin jo hiukan puuduttaa, mutta one last time:
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helposti luettavan kokonaisuuden.
Got the point? Hyvä!
Tyyli
Huh, vihdoin pääsemme eteenpäin. Seuraavaksi käsittelemme tyyliä. Tekstin editoijan työhön kuuluu näet tarkastella jonkin verran sitäkin.
Kun luet vaikka kirjaa, lehtiartikkelia taikka somepostausta, todennäköisesti ensimmäisenä kiinnität huomiota kirjoittajan tyyliin. Voit tuntea ihastusta tai vihastusta, oikeastaan mitä tahansa.
Tyyli voi olla niin ikään humoristinen, tiukan asiallinen, tunnepitoinen tai rennon lupsakka. Yksi teksti voi liikuttaa, toinen vakuuttaa asiantuntevuudellaan. Yhtä kaikki, tyyli loihtii tekstistä persoonallisen. Tyyli on oikeastaan kaikkien tässä blogiartikkelissa käsiteltyjen tekijöiden summa ja niin suunnattoman paljon muutakin. Kirjoitustyyli kehittyy vain kirjoittamalla paljon, mutta myös lukemalla monipuolisesti erilaisia tekstejä ja kirjallisuutta.
Tämän blogitekstin alussa mainitsin, että tyylin yhtenäistäminen on tärkeää etenkin silloin, kun julkaisun kirjoittamiseen on osallistunut useita ihmisiä. Mutta täytyy muistaa, että tekijöiden erilaiset kirjoitustyylit voivat myös virkistää tekstiä. Siksi kuuntelen aina asiakkaan toivetta: haluaako hän yhtenäisen tyylin, vai saavatko kirjoittajien eri tyylit poiketa toisistaan ja siten elävöittää kokonaisuutta?
Yleensä yhden kirjoittajan teksteissä tyyli pysyy samana koko kirjoituksen läpi. Silloin tekstin editoijan tehtäväksi jää kirkastaa kirjoittajan tyyliä karsimalla ylimääräistä ja toisaalta korostamalla kirjoittajan vahvuuksia, jos se vain sopii tekstin tarkoitukseen. Kirjoittajan vahvuuksia voivat olla vaikkapa omaperäiset lauserakenteet tai murre-sanojen mielenkiintoinen käyttö.
Editoinnin oppii vain tekemällä – ja lukemalla paljon
Tekstin editointi loihtii hyvästä tekstistä mainion. Editoinnista hyötyvät niin blogitekstit, somepostaukset, lehtijutut, oppaat ja nettisivutekstit, kirjojen käsikirjoituksista puhumattakaan. Omalle tekstille sokeutuu herkästi, jolloin ulkopuolinen editoija osaa bongata, mikä tekstissä on turhaa ja mikä timanttia.
Jos haaveilet, että opit kirjoittamaan mahtavia tekstejä ja editoimaan niitä, tärkein vinkkini on: kirjoita ja lue paljon. Käy lainaamassa kirjastosta iso pinkka kirjallisuutta. Anna alitajuntasi työskennellä ja oppia. Kun jatkat uutteraa lukemista vuodesta toiseen, tyylisi alkas kehkeytyä kuin itsestään.
Mutta jos toiveena ei ole kehittyä kirjoittajana ja editoijana ja koet kirjoittamisen aikaa vievänä tylsänä hommana, voit aina ulkoistaa tekstin editoinnin. Tällöin editointia yli kaiken rakastava ammattilainen käy tekstisi läpi ja tekee sille taikoja. Kuten vaikkapa minä! ✨
Nykäise hihasta, jos kaipaat tasokasta ja tunnontarkkaa tekstin editointia tai oikolukua. Minulle tekstien parantelu on suuri intohimo, jonka äärellä aika katoaa!
Comments