Aatos on kymmenvuotias yksinäinen ja älykäs lapsi, jonka hartioita painavat suuret asiat. Hänen isänsä menehtyi yhtäkkisesti lähes kaksi vuotta sitten, ja äiti vaikuttaa muuttuvan haamuksi. Uudesta koulustakaan ei löydy yhtään ystävää.

​

Aatos päättää ryhtyä tuumasta toimeen: hän aikoo saada ikioman ystävän, ja äitikin täytyy korjata jollain konstilla ennen joulua. Kaikki muuttuu, kun eräänä päivänä kosminen valo-olento, pikkupoika nukkavieruissa tamineissa putkahtaa tähtien takaa hänen eteensä. Aatos sekä häkeltyy että riemastuu; avaruus on siisteintä mitä nuori tähtien tutkija tietää, ja hän saa uuden ystävän, ainoan semmoisen.

Tähdistä tulleella pojallakin on oma tehtävänsä: hänen täytyy löytää kaipauksen kohde maasta, jotta voi edetä valomaailmassa. Yhdessä tuumin kaksikko ryhtyy ratkomaan tähtipojan mysteeriä samalla kun Aatos yrittää korjata yhä rikkinäisemmän äidin. Kirjan lopussa molempien päähenkilöiden tarinat nivoutuvat järisyttävällä tavalla yhteen – joskus vastaukset lepäävät aivan neniemme alla.

Aatos ja taivaan tähtien salaisuus  sopii erityisesti lapsille, jotka ovat menettäneet läheisensä ja esimerkiksi oman vanhemman. Taianomainen, vähän hupsu ja lämminhenkinen tarina voi tuoda turvaa, hälventää pelkoja ja auttaa surun käsittelyssä. Kenties lapsi huomaa, ettei läheinen ja hänen rakkautensa ole kadonnut yhtikäs minnekään.

​

Ajattelen, että lapsille pitää puhua kuolemasta ja siitä tulee puhua sen oikeilla nimillä. Blogissani kerron tarkemmin, miksi kirjoitin lastenkirjan kuolemasta.